3 vastausta artikkeliin ”TJ216 // Sekaanisotilas

  1. Hei! Olen aloittamassa 2/18 armeijan. Minua jännittää kovasti, koska taustalla löytyy todella harvinainen asia. Olen ollut jo kerran aiemmin armeijassa. Vain päivän. Sain todella suuren kulttuurishokin ja pakenin heti sekä lähes -30 pakkanen kauhistutti ja sai pakkaamaan laukut ja priorisoin että siviilissä on enemmän annettavaa. Olinhan juuri aloittanut uuden parisuhteen ja täysin rakastunut.nyt olen hakenut uudestaan ja alle 2kk päästä olisi lähtö. Olen vielä samassa suhteessa.mutta mieheni ei kannusta minua armeijaan lähtöön koska haluaisi pitää minut siviilissä. On hetkiä jolloin olen todella varma, että haluan käydä armeijan ja yritän ajatella että kun pahimmasta selviää (alku?) Niin olisi helpompaaa kun on tutustunut muihinki siellä. En oikein tiedä mitä tällä kommentilla haen. Olen pienikokoinen (160cm) ja hoikka, mutta urheilullinen. Kauhistuin viimeksi kun olin ollut todella sinisilmäinen enkä ymmärtänyt edes miten armeijassa puhutellaan toista. Kaikki oli niin uutta. Nyt olen yrittänyt vaan tsempata itseäni, että se herra alikersantti alokas nönnönnöö alkaa kuullostaa luonnolliselta jonkun ajan päästä. Haluaisin pyrkiä korkealle koska menenhän vapaaehtoisesti, mutta ajatus johtaa ryhmää jännittää. En tosiaan haluaisi olla vain puolta vuotta. Onko ajatus alikersantin hommista aivan mahdoton jos ei halua olla huutaa naamapunaisena poikalaumalle? Tai jos ei halua erottua joukosta, pelkää että mokaa. 😀 olipas sekava kommentti. Sä kirjoitat niin hyvin että voin kuvitella miten vaikeeta tästä on ottaa selvää!
    Tsemppiä sulle palvelukseen! Toivon kans kovasti että en luovuttaisi, kun takana on jo yksi epäonnistuminen.

    • Heippa!
      Kommentistasi tuli pari juttua mieleen, toivottavasti näistä on jotain apua.
      Kannattaa yrittää pyrkiä armeijassa hommiin, jotka oikeasti kiinnostaa. Motivaatio auttaa hankalien hetkien yli. Älä pyri AUKkiin tai RUKkiin vain siksi, että olisi hienoa päästä mahdollisimman ylös sotilasarvoissa vaan pohdi antaako miehistö- vai johtajahommat sinulle enemmän ja kumpaan olisit soveltuvampi. Miehistössä pääsee enemmän tositoimiin, kun taas johtajahommissa stressi ja paineet voivat joskus olla aika kovia ja joudut huolehtimaan muidenkin asioista. Itse hain johtajakoulutukseen, koska siitä on jatkossa eniten hyötyä työelämässä ja jatkosuunnitelmissa, kun taas miehistössä olisi ollut helpompi ja lyhyempi vuosi ja olisin päässyt tekemään enemmän koirahommia.
      Yritä saada armeijatunnelmasta kiinni etukäteen, niin ei tule niin pahaa kulttuurishokkia. Katso vaikka naissotilaat ym.sarjoja, lue muiden blogeja ja kokemuksia ja muista ottaa jotkut asiat vähän huumorilla. Intissä pitää olla tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Joskus se runtu ja alikkien rääkyminen ikäänkuin kuuluu asiaan, eikä sitä tarvitse ottaa niin tosissaan kuin siviilissä, kun joku tulee huutamaan jostain mitättömän pienestä asiasta. Nykyään ei simputusta ja turhaa runnuttamista katsella hyvällä ja homma on muutenkin pääosin tosi asiallista. Ne naama punaisena rääkyvät tai turhaan uhkailevat ja vittuilevat alikit lähinnä herättää joukossa huvittuneisuutta eikä heitä arvosteta tai oteta tosissaan. Itse olen AUKissa toiminut oppilasjohtajana ihan asiallisesti ja samalla linjalla aion jatkaa, ei ole mitään tarvetta karjua pojille naama punaisena. Jos joku käsky ei mene perille, niin siitä tulee alaiselle seuraamuksia eikä asiaa tarvitse ratkoa kiukuttelemalla ja huutamalla.
      Kaikkeen tottuu ja inttielämään sopeutuu. En ole koskaan palellut niin kuin P-kauden tulipalopakkasilla, mutta kylmänsieto todella kasvoi ja talvesta jäi hyviä muistoja. Nyt kaikkeen on jo tottunut eikä mikään tunnu erityisen raskaalta, vaikka alkuaikana ensimmäinen marssi ja telttayöt kipinävuorossa valvomisineen tekivät tiukkaa. Puhuttelusta ja hassuista säännöistä tulee arkea, ei niitä enää edes ajattele. P-kausi on kurin puolesta tiukempi, sitten saa vähän joustoa.
      Hae siis aselajiin, joka kiinnostaa ja johon fysiikka riittää. Mieti tarkasti motiiveja johtajakoulutukseen, miehistön koulutus on ihan yhtä arvokasta.
      Tsemppiä palvelukseen! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *